"Mutta ne tytöt olivat kertoneet
surullisiakin juttuja
ja toisaalta illoista rannalla
jolloin mikään ei voisi olla paremmin"
Tammikuu oli pitkä ja usvaisa. Pää sameutui ja ajatukset olivat tahmeita, kun kurkkua kuristi ja sydän tuntui takovan yötä päivää. Rikkoutunut patteri nosti kodin lämpötilan 25 asteeseen, ja seinät tuntuivat kaatuvan päälle.
Lähdimme Marrakeshiin, jossa nousin joka aamu seitsemän jälkeen riadimme katolle katsomaan auringonnousua. Kuuntelin liikuttuneena, kuinka kaupungin verkkaista heräämistä säestivät pikkulintujen viserrys ja kukkojen kiekaisut. Lämmittävä Afrikan aurinko nousi silmissä, kun söimme aamupalaa kattoterassilla. Luimme kirjoja katolle asetetulla parisängyllä, vieressä norjalainen pariskunta pelasi shakkia kiiltävillä kivisillä nappuloilla.
Viikon ajan elin vapaaherran elämää – loikoilin bikiineissä, kävin hieronnoissa, söin kauniissa paikoissa ja nautin siitä, että joku muu hoiti siivoamisen. Ravitsin itseäni C-vitamiinilla – join laseittain tuorepuristettua mehua, söin verigreippiä, granaattiomenaa ja mansikoita. Vaikka olo oli hämmentynyt ja turta, olin varovaisen onnellinen kaiken sen yltäkylläisyyden keskellä.
Vuoden ensimmäinen kuukauden aikana mietin paljon aikaa ja armeliaisuutta. Kaksikymppisenä ei kuuluisi olla ahdistunut siitä, että aika loppuu kesken. Pohdin, että viisivuotissuunnitelmat ja vuotuiset bucket listit eivät ehkä välttämättä palvele elämänvaiheessa, jossa tulisi tutustua, kuulostella ja vain katsella ympärilleen. Ainakin on sallittava itselleen mahdollisuus muuttaa noita suunnitelmia – ja muistuttaa itseään siitä, ettei keventäminen tarkoita luovuttamista.
Tänä vuonna haluan ylläpitää lempeitä rutiineja, pyhittää päiviä spontaaniudelle, vesijuosta hyvässä seurassa ja käydä useammin elokuvissa. Toivon vuodelta pitkiä yöunia, yksinkertaisen hyvää ruokaa sekä enemmän luonnossa vietettyjä hetkiä. Ennen kaikkea toivon pitäväni kiinni viime kuukausien yhdestä valopilkusta, päivittäisestä meditaatiosta. Tänä vuonna aion siis hengittää – ja samalla katsella aikaa sekä niitä ohitse lipuvia ajatuksia.