Heinäkuussa

Why not try it all if you only remember it once?

Muista juoda vettä, ottaa vitamiinit ja käyttää aurinkorasvaa. Syö intuitiivisesti ja ajatuksella, kiitä mielessäsi ruoasta. Katso itseäsi peilistä ja osoita kiitollisuutta kehoasi kohtaan, lupaa pitäväsi siitä hyvää huolta. Seiso päälläsi, kehitä tasapainoa ja vahvista sinua koossa pitäviä kudoksia. 

Istu luonnossa ja arvosta ympärillä olevaa vihreää elämää. Kiipeä puihin ja keinu köynöslianeilla. Pese astiat ja itsesi joen juoksevassa vedessä. Nauti iltanuotiolla paahdettuja vaahtokarkkeja kunnes sokeri nousee salakavalasti päähän. Ällistele suurta punertavaa kuuta ja lähellä loistavaa Marsia. Pidä kosteista puista koottua tulta yllä yön pimeimpinä tunteina. Katsele aamunsarastusta, kun metsä herää hetkessä koomastaan täyteen elämään. 

Etsi tilaa luovuudelle ja hiljaisuudelle. Anna naurun, huudon ja laulun kummuta syvältä sisältä. Suhtaudu kuriositeetillä muiden harjoittamaan hengellisyyteen, sano kyllä enkelikorteille kynttilänvalossa. Maalaa vesiväreillä, kirjoita runontapaisia aamuisessa unenpöpperössä. 

Älä unohda hengittää. Kun vatsanpohjaa kutittaa viipyillen, kun hermosto hapuilee suotavaa aktiivitasoa. Kun kuuntelette autossa I'll try anything once'a, kun syötte hidasta aamupalaa joogamatolla takapihan pyykkinarujen alla. 

Älä unohda hengittää saunan jälkeisellä iltauinnilla, 

joutilailla päiväunilla,

supermarketin hedelmäosastolla valitessa persikoita, 

keskustellessa sosialistisista utopioista iltapäivän auringossa, 

kylmässä kahvilassa katsellessa toisen syövän jaettua leivonnaista.

Salakavalalla nopeudella kulunut kesä on tuntunut ikuisuudelta, ainoalta oikealta todellisuudelta – elämä on ollut taianomaisuutta ja tavallisuutta sopivassa tasapainossa. Olen tahtonut ripustautua hetkiin ja venyttää minuutteja, kun mielen on vallannut kokonaisvaltainen tunne siitä, että olen saanut enemmän kuin olisin ikinä voinut toivoa.

Ja sitten mietin, mitä tuleekaan seuraavaksi.