Kevät kului aluksi liitäen, sitten verkkaisesti espanjalaisessa nukkumalähiössä seuratessamme pandemian levittäytymistä jokaiseen maailmankolkkaan. Iltaisin televisiota katsoessa eteemme levittäytyvät numerot tuntuivat absurdeilta, sillä ympärillä kuohunut tilanne ei konkreettisesti koskettanut meidän pientä todellisuuttamme. Kerran tai pari viikossa vein roskat, kuulostelin kevään etenemistä ja kävelin korttelin päähän ostamaan leipää. Lopulta vietimme 49 päivää eristäytyneenä kotiin ilman lupaa ulkoilla. Pian olemme toukokuun puolivälissä, ja minä olen palaamassa pohjoiseen.
Tarkoituksenani oli viettää kevät sahaten pyörällä bussien lomassa pitkin Pariisin pakokaasun täyttämiä katuja ja hakien lähes päivittäin kotikulmasta tuoretta patonkia, joka oli suussa sulavaa brie-juuston kanssa. Helmikuun lopulla odotin jo epätoivoisesti ilmojen lämpenemistä, mikä olisi houkutellut joutilaiden iltapäivien viettoon katukahviloissa uusien tuttavuuksien kanssa. Asuntooni paistoi aamuaurinko – ja olisin niin halunnut elää ne loppukevään hetket, jolloin kahvin voisi nauttia yöpuvussa avonaisella ikkunalaudalla. Mutta onneksi tulee uusia keväitä, ehkä myös sellaisia, jotka saan viettää Pariisissa.
Uskon tämän eriskummallisen ajanjakson muuttaneen minua enemmän kuin olisin etukäteen osannut arvata. Opiskelin ja luin paljon, joogasin ja meditoinkin kohtuullisesti. Pikkuhiljaa talouskasvun romahdusta puineet uutiset, tyhjänpäiväiset LinkedIn -postaukset ja ihmisten tapa puhua paluusta normaaliin alkoivat kuulostaa älyttömiltä, niin merkityksettömiltä keskellä kaikkea tätä, minkä pitäisi riittää avaamaan silmämme ihmiskunnan elämäntavan kestämättömyydelle.
Olen vaihtelevasti tuntenut lamauttavaa epätoivoa ja orastavaa optimismia tulevasta. Ajoittain ahdistus on painanut lapaluita erilleen kyyristäen selkääni luonnottomalle kaarelle, mutta viime päivinä olen myös kävellyt kukkaloistoa puhkuvien niittyjen halki koko kehoa lämmittävässä ilta-auringossa tuntien sellaista tyyneyttä, jolle kuluneet kuukaudet eivät ole jättäneet paljon tilaa.
Kesää varten minulla on jo visio: olla ulkona, hengittää ympäröivän luonnon tahtiin sekä omistaa aikaa tämän kaiken pohdiskelulle.